Työkaveri on ollut kolme viikkoa influenzassa, paha tauti. Iso mies polvillaan. Mullakin onneksi oli sen verran flunssaa viime viikonloppuna, että sain todellisuuspakoisesti kahteen kertaan vedettyä tuon Poldark-boxin läpi – ja mulla on nyt kyllä kolmeviikkoista influensaakin pahempi tauti – Poldarkia eli aidan turner –oireyhtymä. Niin kuin jo edellisestäkin postauksesta voi päätellä.

Minä ole vanha ja varmaan vanhanaikainenkin nainen, olen aina ollut sitä mieltä että kunnon kirjallinen fiktio pesee tositeeveen sata-nolla.  Ja BBC:n pukudraamat eritoten.  Eli juurikin otolliseen maahan lankeaa tuo Poldark minussa – mutta kuitenkin ihmettelen miksi se niin kokonaisvaltaisesti minut hukutti. 

Kun tyttöni oli noin yksi-kaksitoistavuotias hän katsoi pari vuotta vanhemman serkkunsa kanssa Titanicin kymmeniä kertoja, Romeo ja Julia meni siinä mukana, ja The Aviator – eli kaikki mitä Leonardo DiCaprio vain oli ikinä tehnyt.  Kiusoittelin vahrhaisteinineitejä että taidatte vähän olla ihastuneita Leonardoon ja sain vastaukseksi kovin vakavalla naamalla ja käsien levittelyllä:  et kuule muumio nyt ymmärrä – Leonardo on vain niin hyvä näyttelijä !

Tuo oli hyvä veto jota olen käyttänyt monessa tilanteessa – ja etenkin nyt – Aidan Turner on vaan niin hyvä näyttelijä !  Poldark on varsin ristiriitainen hahmo, ei vain TV-sarjassa vaan Winston Grahamin kirjoissakin.  Kas, olen ajautunut jo niin pitkälle että luen 12-osaista kirjasarjan kolmatta osaa englanniksi, koska siitä ei ole koskaan suomennettu. Ja netistä seuraan kirjallisuusblogeja, joissa vertaillaan alkuperäisisä teoksia, 1970-luvun sarjatoteutusta ja tätä uutta.  Ja korjattakoon edellisen postauksen suuri virhe;  tämä BBC:n 2015 toteutus ei ole uusintaversio 70-luvun sarjasta vaan UUSI TULKINTA Grahamin teossarjasta – ja yllättäen kirjoille uskollisempi.

Kirjallisuusblogien lukeminen on syy tämän taudin pahenemiseen – väistämättä olen törmännyt spoilereihin  ja nyt suuri kysymys onkin, mitä ihmettä on tulossa ja kestääkö pieni sydämeni sen ?

Ross Poldark on täydellinen romanttinen sankari – BBC:n mukaan  Darcy,  Rochester, Heathcliff, Robin Hood ja Rhett Butler yhdessä persoonassa.  Hän on toisaalta synkkä, vihainen, katkera, petetty – toisaalta rehellinen, oikeudenmukainen, avulias, hyvään pyrkivä, joka haluaa nähdä ihmiset ihmisinä eikä luokkansa edustajina.  Mies, joka ei ymmärrä omia tunteitaan eikä osaa niin tuoda julki – toisaalta varsin selkeä tunteissaan Demelzaa ja Juliaa kohtaan ja surussaan kun Julia menetetään.

Siksi en jaksa ymmärtää miksi Winston Graham päätti tehdä Rossista pettäjän ja  - raiskaajan ?  Neljännen kirjan (Warleggan) loppuosassa tämän väkivallanteon kohteena on Elizabeth, joka on lupautunut Georgen vaimoksi jäätyään leskeksi. Ja turhautunut Ross ottaa Elizabethin väkisin. Bbloggarit ja muut tulkitsijat siis väittelevät koko netin leveydeltä oliko tämä raiskaus vai mikä.  Ja asiaa puidaan ja puidaan ja mitä se merkitsee Rossin ja Elizabethin suhteelle, mistä se on merkki, ja miten se on tulkittava kummankin persoonan kannalta.  Mutta minä olen täysin TEAM DEMELZAssa – miten Ross voi tämän tehdä Demelzalle ?  Miten Ross voi tehdä tämän itselleen – ja kuinka BBC voi tehdä tämän suosikkisarjalleen  ja heartthrob Alain Turnerin suosiolle ?

Eli paha tauti tästä tuli – oli hankittava 12-osainen kirjasarja, jotta minä tämän ymmärtäisin.

Rossin ja Demelzan rakkaus oli niin kaunista katseltavaa  – kuinka se lähti kasvamaan ja avautumaan kuin ruusunnuppu – sydän kurkussa katselin ja kuuntelin kuinka Demelza lauloi jouluna Trenwithissä – juuri se oli ratkaiseva hetki Rossille – hän ymmärsi rakastavansa.  Miten tämä ekan kauden keskeinen sisältö nollataan – ei ei ei, en tule kestämään sitä.  Mutta juuri tässähän ilmeisesti tämän sarjan ja hahmon koukuttavuus piilee – niin ristiriitaista ,niin sydäntäsärkevää ja niin kuin tosi elämässä  - ihmiset rakastuu uusiin ihmisiin vaikka eivät tahtoisi – vai ?

https://www.youtube.com/watch?v=ZUT0qBwCXuo